tiistai 3. tammikuuta 2012

Keisarillisia leivoksia

Uutta vuotta juhlistimme myös Aleksanterin leivoksilla.Tämä on niitä reseptejä, johon meillä palataan aina uudelleen. Saattaa vaikuttaa aluksi hankalalta ja hieman sorminäppäryyttä vaatiikin, mutta loppujenlopuksi nämä valmistuvat aika kätevästi.


Olen useista muista ohjeista poiketen päätynyt paistamaan leivonnaiset täytteineen. Tuntuu jotenkin kätevämmältä. Lisäksi ohjeeni eroaa yleisemmistä siinä, että käytän täytteenä mantelimassaa. Tähän päädyin seikkailtuani netissä ja löydettyäni ohjeita, joihin laitettiin täytteeksi muna-manteli-seosta. Ja siksi, että mantelimassa vaan on niin ihanaa! Leivokset voi kyllä tehdä ilmankin.

Tässä siis Aleksanterinleivokset niin kuin minä ne teen.
n. 20-24 kpl, miksei enemmänkin (tai sitten vähemmän) koosta riippuen

taikina
5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
220 g sinistä Keiju- margariinia
2 rkl vettä

täyte
150 g mantelimassaa
150 g vadelmahilloa

kuorrute
2,5 dl tomusokeria
2 rkl marjamehua laimennettuna (minulla oli isän tekemää mustikka-kaarnikkamehua)
lisäksi koristeraitoihin: 0,5 dl tomusokeria ja n. 0,5 rkl vettä

Kuivat ainekset ensin sekaisin ja sitten rasva ja vesi sekaan. Ihan käsivoimin tein. Annoin taikinan jäähtyä kunnolla jääkaapissa ja kaulin sitten jauhoja apuna käyttäen uuninpellin kokoiseksi levyksi leivinpaperin päällä. Siitä pohja on helppo nostaa pellille.
Mantelimassan kaulitsen taitetun leivinpaperin välissä niin, että siitä tulee melkein puolet taikinalevyn koosta. Ei haittaa vaikkei ihan yhtä iso tule, koska reunapalat leikataan jokatapauksessa pois. Nostin mantelimassan pohjalevyn toisen puollikkaan päälle. Hillon sivelin mantelimassan päälle.
Sitten pohjalevyn toisen puolen voi taittaa täytteen päälle leivinpaperilla vetäen.
Sitten uuniin paistumaan 175 asteeseen 30 minuutiksi. Pinta saa ottaa ihan vähäsen väriä, mutta turhaa kuivumaan ei kannata päästää.
Sitten odotellaan, että jäähtyy kunnolla. Kannattaa nyt kääntää leivoslevyn pohja päällimmäiseksi niin tulee tasainen pinta. Sekoitin tomusokerin mehuun ja annoin hetken olla ja sekoitin uudelleen. Mahdolliset paakut tasoittuvat näin. Levittelin kuorrutteen pohjan päälle. Koristeraidat pursottelen pikku muovipussista, jonka nurkkaan leikkaan reiän. Marmorikuviointi syntyy vetämällä tikkua edestakaisin kuorrutuksen pinnalla ennen sen jähmettymistä.
Kuorrutuksen kannattaa antaa kunnolla jähmettyä ennen leikkaamista. Itse käytän ohutteräistä ja terävää veistä palojen leikkaamiseen. Ja puhdistan välillä veitsen, niin tulee siistein jälki.

Olikohan tarpeeksi epäselvä selostus?

Äitini synttärit lähestyvät, joten tulossa lisää makeita leivoksia..


7 kommenttia:

Tanye Y kirjoitti...

Voi kun kauniita, alkoi kakkuhammasta kolottamaan :)

Paula kirjoitti...

Kiitos. KOkeile ihmeessä, näillä voi tehdä vaikutuksen vaikka anoppiin ;) Ja kannattaa kutsua vieraita kylään, ettei tarvi itse kaikkia hävittää.

saippuaprinsessa kirjoitti...

Aivan ihania. Seuraavaa seuraavat vieraat kun tulevat niin nämä ovat listalla makean kohdalla kyllä. Jossain näin näistä sellaisen pikaisen naisen versionkin, lienee ollut jostain valmis mössöistä tehtyjä.

Paula kirjoitti...

Hei Saippuaprinsessa ja mukava kun piipahdit! Aleksanterit on tosi hyviä. Pikaisemman version saisi ainakin käyttämällä valmista pakastealtaan murotaikinaa. Myöskin mantelimassan voisi jättää pois. Ilmankin toki pärjää. Sitten nämä olisikin aika vikkelä tehdä.

Anonyymi kirjoitti...

Mitenkä säilyvät ? Kuinka aikaisin etukäteen näitä ihanuuksia voipi tehdä ?

Paula kirjoitti...

Meillä nämä on aina syöpötelty sen verran vikkelään, ettei säilymisen raja ole vastaan tullut.
Jos haluaa hyvissä ajoin valmistaa niin voisi varmaan pakastaa levynä ilman kuorrutusta ja kuorruttaa sitten vaikka tarjoilupäivän aamuna tai vaikka edellisenä päivänä.

Anonyymi kirjoitti...

Ok:)

Kiitoksia vastauksestasi !
terv. Anne